Muinaisen Egyptin uskonto oli laaja-alaista ja kokonaisvaltaista. Siihen liittyi jumalten kultteja, mytologiaa ja ihmisten hurskautta. Muinaisessa Egyptissä ihmiset kokivat voivansa pitää yhteyttä kuolleisiin ihmisiin ja tuonpuoleinen elämä sekä siihen valmistautuminen oli tärkeä asia jo tämänpuoleisen elämän aikana. Oman mausteensa muinaisen Egyptin uskontoon toivat oraakkelit, divinaatio sekä taikuus.
Faaraon asema
Muinaisessa Egyptissä faaraon asema sijoittui jonnekin ihmiskunnan sekä jumalten välimaastoon. Häntä pidettiin osana jumalten todellisuutta ja maailmaa ja jopa ilmentymänä jumalista. Yksi faaraon tärkeimmistä tehtävistä oli rakennuttaa suuria monumentaalisia rakennuksia kuolemanjälkeistä elämää silmällä pitäen. Samalla faaraon tehtävänä oli säilyttää tasapaino, joka ylläpitää maailmaa sekä rakennuttaa palvontamenoihin soveltuvia temppeleitä.
Muinaisen Egyptin jumaluudet
Muinaiset egyptiläiset uskoivat satoihin jumaluuksiin. Heidän jumaluutensa eivät suinkaan olleet kaikkitietäviä tai kaikkivaltiaita, vaikkakin heidän valtaansa pidettiin huomattavasti ihmisten valtaa suurempana. Lisäksi uskottiin, että jumaluuksilla oli kyky vaikuttaa ihmisiin erilaisilla tavoilla. Jumaluuksia pidettiin muinaisessa Egyptissä melkein kuolemattomina, mutta tästä huolimatta osa jumaluuksista katosi aikojen saatossa ja tilanne tuli uusia jumaluuksia. Useimpia jumaluuksia pidettiin hyväntahtoisina. Tästä huolimatta jumaluuksia täytyi lepytellä.
Muinaiset egyptiläiset uskoivat, että heidän jumaluutensa elivät melko samalla tavalla kuin ihmiset. Tärkeimpiä tuon ajan jumaluuksia olivat esimerkiksi Ra, auringonjumala ja Osiris, manalan ja kuolleiden jumala. Osiriksen puolisona pidettiin Isistä.
Monet jumaluudet yhdistettiin muinaisessa Egyptissä johonkin eläimeen, jota pidettiin hänen ilmentymänään. Haukka sekä härkä olivat yleisiä miespuolisten jumaluuksien ilmentymiä, kun taas naispuolisten jumalattarien ilmentyminä pidettiin usein naarasleijonaa, korppikotkaa, kobraa tai lehmää.
Kuinka maailman uskottiin syntyneen?
Muinaiset egyptiläiset uskoivat, että luolajumala loi maailman ja että maailma luotiin kaaoksesta. Lisäksi he uskoivat kaikkien olentojen, paitsi luolajumalan, kuolevan lopulta aikojen loppuessa. Aurinkojumalan uskottiin vanhenevan, minkä lisäksi hänen uskottiin joutuvan synnyttämään joka päivä uudelleen. Kaaoksen torjuminen oli jatkuvaa työtä, jossa tärkeintä roolia hoiti kuningas. Kun vuosi vaihtui tai jos kuningas kuoli, koettiin suurta uhkaa siitä, että kaaos ottaisi vallan maailmassa. Järjestyksen ylläpitäminen oli tärkeä kuninkaalle uskottu tehtävä, johon liittyivät kiinteästi kohtuuden, vastavuoroisuuden, totuuden ja oikeuden käsitteet.
