Kun läheinen kuolee, on ihminen vaikean paikan edessä riippumatta siitä, oliko kuolema äkillinen vai odotettu. Kuinka jatkaa omaa elämää, joka saattaa yhtäkkiä tuntua merkityksettömältä, koska rakas ihminen on poissa? Mistä saada voimaa jatkaa kaikesta huolimatta? Tällaisessa tilanteessa usko Jumalaan ja kuolemanjälkeiseen elämään tuo suurta lohtua – tarjoaahan se mahdollisuuden nähdä oma rakas uudelleen oman kuoleman jälkeen. Kerromme tässä artikkelissa, kuinka uskova henkilö voi hädän hetkellä turvautua uskoonsa ja kuinka usko voi tällaisessa tilanteessa tuoda uskovalle suurta lohtua.
Usko kuolemanjälkeiseen elämään tarjoaa mahdollisuuden nähdä uudelleen
Kuolleesta läheisestä näkyy hänen entisessä kodissaan merkkejä, jotka voivat tehdä kipeää tai tuoda mieleen rakkaita muistoja, joista ei hevin haluaisi luopua. Esimerkiksi menehtyneen henkilön rakkaat converse -kengät saattavat olla jälkeenjääneille tärkeä muistoesine. Ehkäpä edesmennyt rakas oli innokas muoti-ihminen, jolle Converset ilmensivät rentoa tyyliä ja jolle juuri nämä kengät olivat tyylin piste I:n päälle. Tästä syystä kenkiin liittyy monia upeita muistoja.
Ellei ihminen usko kuolemanjälkeiseen elämään, saattaa hän tarttua näihin esineisiin liiankin tiukasti ja niistä saattaa tulla hänelle korvaamattomia muistoesineitä. Jos taas ihminen uskoo Jumalaan ja kuolemanjälkeiseen elämään, voivat Converset olla muistutus siitä, että hänellä on vielä mahdollisuus tavata läheinen oman kuoleman jälkeen ja ettei läheinen ole kokonaan mennyt pois. Kun pahin suruvaihe on saatu käsiteltyä, saattaa uskovasta tuntua jopa lohduttavalta, että hänen läheisensä on odottamassa häntä rajan takana silloin kun on hänen aikansa ylittää raja täältä ikuisuuteen.
Usko Jumalaan saa luottamaan kohtaloon
Henkilö, joka uskoo Jumalaan, voi käsitellä läheisen menettämistä myös kohtalon käsitteestä käsin ja kenties tätä kautta hyväksyä läheisensä poismenon tavallista helpommin. Kun henkilö uskoo, että kaikkea elämässämme tapahtuvaa ohjaa ja valvoo Jumala, jolta ei jää mikään huomaamatta, on ehkä helpompi ajatella, että myös oman läheisen poislähdölle täytyy olla jokin syy, jota me emme tiedä.
Kohtalonusko auttaa myös luopumaan syyllisyydentunteista sekä jossittelusta. Sureva ihminen saattaa esimerkiksi ajatella, että jos en olisi tehnyt niin tai näin tai jos olisin tehnyt niin tai näin, ei onnettomuutta olisi tapahtunut tai läheisen sairaus olisi huomattu ajoissa. Hän saattaa kokea syyllisyyttä läheisen onnettomuudesta, sairastumisesta tai siitä, ettei sairautta huomattu ajoissa. Itsensä syyttely ja jossittelu saattaa pahimmassa tapauksessa saavuttaa todella laajat mittasuhteet ja alkaa hallita surevan ihmisen elämää sekä mielenmaisemaa.
Jos sureva ihminen jatkaa jossittelua ja itsensä syyttelyä kovin pitkään, on hänen vaikea selviytyä raskaasta tilanteesta. Jos syyllisyyden tunteista ja jossittelusta päästää irti, on paranemisprosessi jo askeleen pidemmällä. Jumalaan uskovan ihmisen on kenties tavallista helpompi päästää irti näistä tunteista, sillä hän pystyy ajattelemaan tilannetta Jumalan tahtona, mihin mikään ihmisen teko tai tekemättä jättäminen ei olisi voinut vaikuttaa. Näin omaan uskoon turvautuminen vaikeassa tilanteessa voi auttaa pääsemään vaikeiden ajatusten ja tunteiden yli ja jatkamaan omaa elämää eheänä ja kenties aikaisempaa vahvempana persoonana. Konkreettisesti usko voi auttaa samoin uskovien läheisten kautta, jotka voivat kannatella läheisensä menettänyttä vaikeiden aikojen ja tilanteiden yli.
